Pikkuniityn kotisivut

Viralliset kotisivut löydät osoitteesta www.kennelpikkuniityn.com

torstai 16. helmikuuta 2017

Koiramaisia touhuja - blogin kirjoittelun lähtölaukaus

Ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen, koska haen sillä harrastukseeni ja koirien kasvattamiseen läpinäkyvyyttä . Kasvattaminen tosin on vielä kovin alkutekijöissään, kun ensimmäistä pentuettakaan ei vielä ole. Ajattelin myös blogikirjoittelun olevan mukava tapa jakaa ajatuksia ja kuvauksia touhuista koirien kanssa.

Vuonna 2013 meille tuli ensimmäinen suomenlapinkoiran narttupentu, samalla ensimmäinen meillä pennusta asti ollut koira. Staalon Jeris-Jessi eli Sunna. Eipä mennyt kauaakaan, kun jo haaveilin, että olisipa kiva saada oman koiran pentu Sunnalle kaveriksi. Iltakaudet etsin koiranet-järjestelmästä sopivia sulhoja, jotka sukutaulunsa puolesta voisivat sopia Sunnalle ja ristiintaulukoin tiedossa olevia terveysriskejä, saaden käsityksen, mistä sukulinjasta koira voisi olla.

Päätin hankkia kennelnimen, jotta asiasta tulisi ns. virallista, kennelnimen sain 2015. Halusin tietää koirastani kaiken mahdollisen, ensimmäinen takaisku oli toisen kyynärnivelen tulos 1, mutta toinen oli terve. Ajattelin kuitenkin, ettei se niin haittaa, kun vain sulho olisi täysin terve kyynärien suhteen. Sunna kävi virallisessa paimennustaipumuskokeessa, poropaimennustestissä ja luonnetestissä, kaikki menivät todella hyvin, kaikki näytti enemmän kuin lupaavalta. Käytiin myös ahkerasti näyttelyissä, Sunna sai parhaimmillaan kolmesti peräkkäin ERI SA:n, näyttelyhommatkin olivat ennen Sunnaa täyttä utopiaa, mutta sekin tuli sitten tutuksi. Aloiteltiin myös uusi harrastus, rally-toko, edettiin kokeisiin asti.

Sopiva sulho löytyi ja tärskyt oli jo sovittu. Tulikin astetta pahempi takaisku, Sunna sai ensimmäisen epilepsiakohtauksensa pari viikkoa ennen sen juoksun alkua, josta olisi pitänyt astuttaa. Parempi tietysti, ettei ehditty astuttaa. Tiedotin asiasta kasvattajalle ja rotujärjestölle. En osannut kuitenkaan olla vielä huolissaan, eihän kaikki epilepsiaa sairastavat koirat välttämättä saisi kohtauksia kovinkaan usein eikä näin ollen lääkitys olisi välttämätöntä. Pentuhaaveet sai kuitenkin kertarysäyksellä lopun. Olin jo ennakkoon ajatellut, että jos pennutus ei jostain syystä onnistuisi, hankkisin toisen koiran ostamalla.

Sunnan sairaus eteni niin, että se steriloitiin kesällä 2016, lääkitys piti aloittaa alkusyksystä 2016.
Tällä  hetkellä tilanne on tasapainossa, tosin kaikenlaisen erikoisemman harrastelun saa unohtaa. Sunnalle parasta on normaali arki. Ystävystyin Sunnalle ajatellun uroksen omistajan ja uroksen kasvattajan kanssa. Kun tuli tietoon, että urosta käytetään erään toisen nartun astutukseen, ajattelin heti, että yritän ostaa siitä pentueesta nartun, jos niitä tulee. Syntyi yksi narttu, mutta sen sain  meille sijoitukseen, koska se oli pentueen ainoa, tämä koira on Duvvakan Lodderaidalas eli Halla. Keväällä 2016 en kuvitellutkaan, että laumassa olisi syksyllä kolme koiraa, mutta näin kävi. Maijuntuvan Hurmaava Hedda eli Hetta tuli ikään kuin vahingossa meille, kun sain vastustamattoman ehdotuksen hankkia sen yhteisenä Maijuntuvan Kennelin Marjaana Vuolletin kanssa.

Haaveena on edelleen saada kennelnimelle ensimmäinen pentue, sen aika on lähitulevaisuudessa, jos luoja suo. Koira-asioissa olen vielä melko noviisi, mutta tietoa olen yrittänyt hankkia parhaani mukaan, mm. kirjallisuutta on tullut luettua. Uusia ystäviä olen myös saanut. Uutta oppii koko ajan, koirien terveys on minusta hyvin kiinnostavaa ja lähellä sydäntä, sattuneesta syystä. Näyttelyissä ainakin tullaan käymään, vaikka ne hommat ovat Sunnan osalta ohi. Blogin myötä saan jakaa ajatuksia ja arkisiakin asioita, kenet sitten voinkin tavoittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti